Voe mualima

Olen käyttänyt aikaani alkuviikosta sekä englannin- että suomenkielisen CV:n laatimiseen. Minun täytyy myöntää, että olin täysin unohtanut työmäärän, jonka julkisen CV:n laatiminen oikein vaatii. Valtaosa käyttämästäni ajasta on mennyt siihen, että olen pohtinut mitä kaikkea voin kertoa nykyisistä työtehtävistäni rikkomatta minun ja työnantajani välistä luottamuksellista suhdetta. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että kuvaukseni nykyisistä työtehtävistäni ei ole erityisen yksityiskohtainen. Olenkin pyrkinyt tuomaan osaamiseni esiin pääasiassa taitojani käsittelevässä osiossa, mutta varon yksilöimäistä nykyisen työnantajani käyttämiä teknologioita liian yksityiskohtaisesti.

Työläs prosessi on saanut minut ajattelemaan sitä, millaisella tarkkuudella omia työtehtäviä on soveliasta kuvailla. Internetistä löytyvät ohjeet yleensä kehottavat kuvailemaan työtehtäviä niin tarkalla tasolla, että työnantajan ja työntekijän välisen luottamuksellisen suhteen säilyttäminen on mielestäni vaikeaa, ellei täysin mahdotonta. Yksi vaihtoehto tietysti on, että olen liian neuroottinen työtehtävieni kuvaamisen suhteen, mutta ainakaan toistaiseksi käyttämäni tyyli ei ole ollut työpaikan saamisen este. Näin ollen olen varmaankin onnistunut CV:n laatimisessa vähintäänkin hyvin, vaikka olenkin kuvaillut työtehtäviäni aika yleisellä tasolla.

Näin ollen voisi kuvitella, että CV:n laatiminen muuttuisi kerta kerralta helpommaksi, mutta itse en ole huomannut tälläistä kehitystä. Oikeastaan voisi sanoa, että ajan myötä CV:n tekeminen on muuttunut entistä vaikeammaksi, sillä haastavampien ja vaativampien työtehtävien myötä myös niiden kuvailemisen vaikeustaso on noussut. Onnekseni urakka on nyt takana ja minulla on käytettävissäni hyvät yleispohjat työpaikkailmoituskohtaista räätälöintiä varten. Räätälöidyn CV:n tekeminen sisältää myös omat haasteensa, joten olen onnellinen, että se ei ole tällä hetkellä kohdallani ajankohtaista.

Tämä kirjoitukseni on suoraa jatkoa ensivaikutelmiani Acer Aspire One-miniläppäristä esitelleeseen juttuun. Näiden kahden välisen kirjoituksen välisenä aikana olen päässyt sekä käyttämään laitetta erilaisissa ympäristöissä että muokkaamaan laitteiston ohjelmistokokoonpanoa enemmän mieleni mukaiseksi. Kuluneiden päivien aikana minulle onkin selvinnyt entistä selvemmin laitteen hyvät ja huonot puolet, joista lisää seuraavassa:

Plussat

Laite on seurannut minua ruokakauppaa lukuunottamatta lähes kaikkialle. Se on todellakin niin kevyt, että se kulkee kätevästi ja huomaamattomasti mukana olkalaukussani. Myös laitteen laturi on pienikokoinen, eikä sen pakkaaminen mukaan lisää painoa merkittävästi. On erittäin vaikea kuvailla eroa tämän ja “tavallisen” kannettavan välillä. Se on vain niitä asioita, jotka jokaisen on koettava itse.

Koneen mukana tuleva käyttöjärjestelmä ja ohjelmistopaketti on kuin tehty peruskäyttäjän tarpeita ajatellen. Kaikki tarvittava on löydettävissä yksinkertaisen käyttöliittymän avulla ja kokonaispaketti vain toimii erittäin hyvin jo silloin, kun sen ottaa ulos paketista. Muun muassa oman cv:ni päivittäminen onnistui helposti käyttäen ainoastaan Linpus Linux Lite-käyttöjärjestelmän mukana tulevia ohjelmistoja.

Kone vaikuttaa rautatasolla yllättävänkin laadukkaalta hieman yli kolmensadan euron läppäriksi. Oma yksilöni ei natise tai kitise mistään ja koneen kotelo vaikuttaa tukevalta. Koska olen käyttänyt viime aikoina ainoastaan miniläppäriäni, olen alkanut päästä sujuiksi myös koneen näppäimistön kanssa, joka todellakin toimii yllättävän hyvin laitteen pienen koon huomioiden. Vaikka laiteen myyntiversiossa onkin muistia ainoastaan 512 megatavua, en huomannut kertaakaan sen asettuvan esteeksi laitteen käytölle. Aion kuitenkin lisätä laitteeseen gigatavun muistikamman, sillä muistia ei ole koskaan liikaa.

Miinukset

Acer Aspire Onen sisältämä Linpus Linux Lite-käyttöjärjestelmä on valitettavasti koneen heikoin lenkki, mikäli asiaa tarkastellaan tehokäyttäjän näkökulmasta. Se toimii erittäin hyvin silloin, kun käyttäjä tyytyy sen tarjoamiin ohjelmiin ja on valmis toimimaan sen asettamien rajoitusten mukaisesti. Tehokäyttäja ei halua toimia tällä tavalla, vaan hän haluaa asentaa ja poistaa ohjelmia oman mielensä mukaisesti.

Tämä onnistuukin teoriassa erittäin helposti, mutta käytännössä käyttäjä törmää ongelmiin erittäin nopeasti. Seuraavassa luettelossa käydään läpi niitä ongelmia, joihin minä olen törmännyt tämän viikon aikana:

• Kuvakkeiden asentaminen käyttöjärjestelmän oletustyöpöydälle ei onnistu helpolla tavalla, vaan vaatii konfigurointitiedoston muokkaamista.
• Acerin toimittamissa perusohjelmistoissa on riippuvuuksia niin vanhoihin kirjastoihin, että tämä estää uusien version asentamisen muista ohjelmistoista ilman Acerin toimittamien ohjelmien poistamista. Näitä ristiriitoja on varmasti muuallakin, mutta ärsyttävin niistä estää uusimman Pidgin-pikaviestinohjelmiston asentamisen.
• Käytössä olevista repositoryista ei löydy riittävän uusia versioita halutuista ohjelmistoista. Tämä ei ehkä varsinaisesti ole käyttöjärjestelmän vika, mutta aiheuttaa yhtäkaikki erittäin vahvaa v*tutusta käyttäjässä. Edes Livna-repositoryn lisääminen ei tuonut helpotusta ongelmaan.

Lopuksi täytyy todeta, että “Mokkula” ei toimi Acer Aspire Onen kanssa ilman erillisen ajurin asentamista

Yhteenveto

Acer Aspire One on loistava ostos, joka tarjoaa hyvän vastineen asiakkaan rahoille. Käyttäjä voi kuitenkin joutua vaihtamaan laitteen käyttöjärjestelmän koneen täyden potentiaalin hyödyntämiseksi.

Kävin tänään hypen innostamana hankkimassa itselleni Acer Aspire One-miniläppärin, ja päätin kirjoittaa tänne ensimmäisiä fiililiksiäni tästä laitteesta. Seuraavat kommentit on kirjoitettu noin neljän tunnin käyttökokemuksen perusteella:

Laite

Acer Aspire One on kooltaan sopivan kompakti ja kevyt, joten kynnystä sen mukana kantamiseen ei käytännössä ole. Taskun pohjalle sopiva laite se ei kuitenkaan ole, joten sellaista hakevien kannattaa suunnata katseensa muualle. Pienestä koosta huolimatta laitteesta löytyy 8,9″ laajakuvanäyttö (resoluutio 1024×600), joka hoitaa hommansa paremmin kuin hyvin. Webbisivujen surffaaminen onnistuu mainiosti, eikä käyttäjän tarvitse juurikaan vierittää näyttöä vaakasuunnassa.

Laitteen näppäimistö oli minulle myös positiivinen yllätys, sillä se on tuntumaltaan suhteellisen hyvä ja selkeästi parempi kuin Asus EE PC 701:n näppäimistö. Touchpad on rakenteeltaan hieman erikoinen, sillä näppäimet on asetettu touchpadin sivuille. Tämä hankaloittaa ja hidastaa selkeästi hiiren käyttämistä. Onneksi asetteluun tottui muutaman tunnin käyttämisen jälkeen. Jään silti kaipaamaan niin sanottua nännihiirtä, sillä sellainen sopisi tähän laitteeseen kuin nyrkki silmään.

Internetissä on esitetty valituksia koneen tuulettimen pitämästä äänestä, mutta ainakin minun kappaleeni on käytännössä katsoen äänetön. Tuulettimen hurinan voi luonnollisestikin kuulla, mikäli työntää korvansa kiinni tietokoneeseen, mutta niskojeni onneksi tämä ei ole se asento, jossa laitetta yleensä käytetään.

Ainoa suurempi valittamisen aihe löytyy akun kestosta. Oma laitteeni kesti nettisurffailua WLANin välityksellä noin 3 tuntia, jolloin sain varoituksen akun alhaisesta lataustasosta. Kytkin tällöin laitteen verkkovirtaan, joten tarkka akun kestoaika jäin tällä kertaa mittaamatta. Laitteeseen on kuitenkin mahdollista hankkia kuusi kennoa sisältävä akku, jonka pitäisi lupausten mukaan tuplata akun kesto. Tällä hetkellä tuntuu, että tuo tulee olemaan minulle pakko-ostos, sillä kolmen tunnin käyttöaika ilman verkkovirtaa tuntuu hieman liian lyhyeltä tällaiselle laitteelle.

Ohjelmisto

Laitteeseen on asennettu Linpus Linux Lite-käyttöjärjestelmä, joka käynnistyy kahdessakymmenessä sekunnissa. Sen tarjoama graafinen käyttöliittymä on sinänsä selkeä ja sopii varmastikin hyvin aloittelevalle tietokoneen käyttäjälle, eikä se aiheuta hirvittäviä vastalauseita myöskään kaltaisessani tehokäyttäjässä. Käyttäjä voi halutessaan ottaa kuitenkin käyttöön “monipuolisemman” käyttöliittymän, jolloin Acer Aspire Onen käyttö alkaa muistuttaa enemmän tavallisen Linux-koneen käyttämistä. Laitteeseen asennetut ohjelmat tarjoavat perustyökalut sekä monipuolista nettikäyttöä että tietojen käsittelyä varten. Näin ollen peruskäyttäjän ei tarvitse välttämättä asentaa yhtään uutta sovellusta. Luonnollisesti uusien ohjelmien asentaminen on kuitenkin mahdollista erillisen pakettienhallintasovelluksen avulla.

Acer saa kuitenkin pitkän miinuksen siitä, että Suomessa myytävän laitteen skandit eivät toimi, kun laitteen käynnistää ensimmäisen kerran. Asian korjaava ohjelmistopäivitys on ilmeisestikin tulossa jossakin vaiheessa, mutta toistaiseksi ainoa keino saada skandinaaviset erikoismerkit toimimaan on tehdä tarvittavat konfiguraatiomuutokset käsin konsolin avulla. Nostan tähän liittyen hattua tampereen Tietoasemalle, sillä sain sieltä suomenkieliset korjausohjeet koneen mukana. Ohjeet löytyvät luonnollisesti helposti myös internetistä, mutta peruskäyttäjälle tuolla tavalla jaettavat ohjeet voivat olla hyvinkin arvokkaita.

Käyttöönotto

Acer Aspire Onen käyttöönotto sujui minulta periaatteessa kivuttomasti, mutta perinteiden mukaiset säätötoimenpiteet näyttelivät myös omaa rooliaan käyttöönottoprosessissa. Sain päivitettyä laitteen ohjelmiston kytkemällä verkkojohdon RJ 45-liitäntään. Tämän jälkeen sain ongelmitta lisättyä oman WLAN-tukiasemani laitteen verkkoyhteyksiä hallinnoivaan sovellukseen. Tämän jälkeen suoritin skandinaavisten merkkien toimimattomuuteen liittyvät toimenpiteet saamani ohjeen mukaisesti. Koneen uudelleenkäynnistyksen jälkeen kaikki vaikutti toimivan oikein mukavasti.

Jouduin kuitenkin hieman säätämään käyttämäni Irc-asiakasohjelman asetuksia, koska jostakin syystä skandinaaviset erikoismerkit eivät toimineet. Vika oli kuitenkin irssin konfiguraatiossa, eikä käytetyn laitteen ohjelmistossa.

Yhteenveto

Tällä hetkellä fiilikseni Acer Aspire Onesta ovat aika positiiviset, vaikka en ole juurikaan tutkinut laitteen tarjoamia mahdollisuuksia muiden kuin oletuksena asennettujen ohjelmistojen osalta. Laite on hintaansa nähden erinomainen jo suoraan paketista otettaessa, vaikka vakaviakin lapsuksia löytyy pari kappaletta. Luulen kuitenkin, että tällaisten laitteiden todellinen potentiaali paljastuu minulle vasta silloin, kun asennan tähän mieleiseni käyttöjärjestelmän.

On hienoa, että Wordpressistä on olemassa myös suomenkielinen versio, mutta en ole ihan täysin tyytyväinen kaikkiin suomennoksessa käytettyihin termeihin. Esimerkiksi termin ‘Aihe’ sijasta olisi mielestäni parempi käyttää termiä ‘Kategoria’. Hieman asiaa ihmeteltyäni havaitsin, että ohjelmiston lokalisoinnissa käytetty tiedosto on jonkin sortin binäärioksennusta, joten sen editoiminen tekstieditorilla ei tule kyseeseen.  Onnekseni ohjeet Wordpressin kääntämiseen ovat helposti saatavilla, joten taidan ryhtyä toimeen termistön muokkaamisen suhteen.

Aioin kirjoittaa jotakin pelien aiheuttamasta väkivaltaisesta ja epäsosiaalisesta käytöksestä, mutta huomasin, että siitä on jo kirjoitettu mielen tyhjentävä julistus. Moinen nerous saa minut sanattomaksi ja nöyräksi.

Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen päätin herättää omat kotisivuni henkiin. Siinä sivussa sain sitten päähäni, että voisin ryhtyä jälleen kirjoittamaan mielipiteitäni blogin muodossa. Tästä johtuen istunkin nyt tietokoneeni ääressä kirjoittamassa näitä alkusanoja. Tavoistani poiketen en aio asettaa itselleni minkäänlaisia tavoitteita, vaan haluan seurata minne ajatusteni virta minut lopulta kuljettaa. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että luvassa on kolmekymppisen savolaisen mietteitä maailmasta.